13.8.2014

I'm strong again.

See the thing about life is that it's, it's just too short
Leave the past behind, and only then you'll find
There's more to life than you first thought


'Cause I, I never ever, ever, ever
Thought that it would ever get better
'Cause I, I never ever, ever, ever
Thought that it would ever get better


See I, I never ever, ever, ever
Thought that I could face this weather
But life, it will only get better
Trust me, it will only get better


'Cause I, I didn't ever wanna sing this song again
Didn't ever wanna sing this song again
Didn't ever wanna sing this
Ever wanna sing this song again


And I, and I don't wanna walk this road again
And I don't have to be alone again
I can hold my head high, I'm strong again
I'm strong again


Toiseks viimenen päivä Kiuruvedellä.Viime yönä päätin taas mieluummin pohtia kaikkee turhaa, enkä nukkunut. Vaikka nukkuminen ois ollut järkevämpää, ottaen huomioon et tänään ois autokoulun viimenen vaihe. Hups. Tajusin, että mun ei tarvii muuttua sen takia, mitä ihmiset ajattelee tai sanoo minusta. Jos mä en kelpaa tällaisena, niin sitten ei voi mitään. Jokainen ihminen on vaikee ja vittumainen, jokainen voi kuitenkin parantaa tapojaan. Tätäkään ei voi tehdä noin vaan, sillä mistä helkkarista sitä itse tietää jos näin pitäisi tehdä? Asioista ei voida sanoa suoraan. Tiiän kyllä, että oon vittumainen, vaikee ja kaikkee siltä väliltä. Eniten mua ottaa päähän se, kun unohdetaan se, millainen mä myös olen. Olen tunteellinen, helposti rakastuva, läheisyydenkipeä, särjetty, satutettu, avoin. Rakastan ystäviäni, hauskanpitoa heidän kanssaan ja niitä loputtomia keskusteluita asioista x ja y. Se satuttaa, että minun syyksi pistetään kaikki. Kukaan ei antanut mahdollisuutta parantaa tapojani, kun kukaan ei sanonut mitään. Ollaan vaan hiljaa ja jeejee kaikki hyvin oot ihana, mutta sitten jossain vaiheessa kyrpiinnytään liikaa ja kerralla heitetään kaikki paska niskaan. 

Olin valmis siinä vaiheessa luovuttamaan. Toinen kerta elämäni aikana kun jätetään yksin ja satutetaan sanallisesti. Monta viikkoa itkin, pelkäsin ja vihasin itseäni. Sitten eräs ihminen sai taottua päähäni järkeä. Miksi itken niiden perään, jotka eivät minua arvosta tällaisena vittumaisena ämmänä, mikä olen? Aloin ajatella asiaa uudella tapaa. Valokuvia katsellessa tekee pahaa edelleen, kun näkee ne hymyt ja riemun. Tekee pahaa ajatella, että joudun menemään jääkiekkotreeneihin. Joidenkin kanssa haluaisin yrittää korjata välejä. Haluanko tosissani yrittää vai saanko taas lisää paskaa niskaan siitä, kun olen säälittävä kun edes yritän vielä korjata asioita. Mutta olen vahva. Ajattelen, että olen vahva jos yritän. Mutta milloin? Se on taas asia, joka pitää miettiä. 


Menetin tuossa välirikossa yhden sellaisen, jolle en koskaan sanonut mitä ajattelen hänestä. Hänestä oli tullut lyhyessä ajassa tosi tärkeä ihminen mulle, ihminen, jolle pystyin kertomaan kaiken. Saatoin laittaa viestiä ihan turhista asioista, höpötettiin kaikesta mitä keksittiin. Toivon tosiaan, että saisin tän ihmisen vielä takaisin. Haluan palata siihen höpöttelyyn, haluan huokailla paidattomille miesten kuville, haluan olla ystävä. 

Onneksi mulla on vielä muutama sellainen ihminen elämässä, joille oon voinut kertoa kun mieltä painaa. Olen voinut avautua tästä asiasta heille, itkeä kun haluan tietyt ihmiset takaisin elämääni. Life goes on. Uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet ihmiset. 

xoxo, Annu


2 kommenttia:

  1. Olisi kiva kuulla miten sinulla on uudella paikkakunnalla lähteny menemään ja myös asuntopostaus olisi myös kiva.
    Myös opiskelustakin olisi hausla kuulla. Tässä olilin muutama postaus idea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tarkoituksena onkin että asuntopostaus tulee :) pitää vain odottaa että kämppä on siinä kunnossa, että sen pystyy tekemään. Muutenkin tarkempaa postausta on tulossa kunhan saan nettiyhteydet asunnolla kuntoon.

      Kiitos ehdotuksista :--) !

      Poista

Kirjoitathan palautetta asiallisesti! :----)