11.8.2013

The scariest thing about distance is you don't know wheter they'll miss you or forget about you - Notebook

Age and distance.
They're just numbers. 

(Vaikka sanon, että ikä on vain numeroita, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että 16-vuotiaan ja 25-vuotiaan suhde ei ole kovin terve. Itse lähestyn täysi-ikäisyyttä, mutta en suostuisi seurustelemaan yli 20-vuotiaan kanssa ainakaan vielä. Parin vuoden heitto iässä on minulle vielä ihan ok. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni. Liian suuri ikäero ei mielestäni kuulu nuoruuteen, sillä kun toinen on vielä opiskelemassa yläasteella, toinen pääsee armeijasta ja tahtoo yhteisen kodin ja suunnitella tulevaisuutta. Jotkut kykenevät tähän, mutta itse en. Olen vähän villi sielu, joka ei tahdo suunnitella tulevaisuutta vaan tahdon mennä virran mukana. "Go with the flow".)


Voin rehellisesti sanoa, että vielä muutama vuosi sitten olin hyvin skeptinen sen suhteen, että voiko netistä löytää kavereita. Omassa pikku päässäni mietin, että ei sieltä ainakaan kestävää ystävyyttä voi löytää. Parin viikon ajaksi varmaan kyllä, mutta ei sellaista, jonka kanssa oikeasti pystyy jakamaan asioita. Olin väärässä. Olin niin väärässä kuin vain ihminen voi olla. Löysin netistä sellaisen ihmisen, josta on tullut näiden vuosien aikana mulle tosi tärkee ja jolle voin aina puhua jos kaikki on perseestä eikä kukaan ymmärrä mua. 
Se oli 2010 vuoden loppupuolta, kun löysin tän ihmisen Irc-Galleriasta (oi kyllä vain!!) ja siellä sitten muutamat sanat vaihdettiin. Ajattelin, että tämäkin on vain tälläinen, että jutellaan pari kertaa ja siihen se jää. No, ei se siihen jäänyt. Juteltiin aina vaan enemmän ja enemmän, kohta vaihdettiin puhelinnumerot, tekstattiin ja pian myös soiteltiin. Ensimmäinen puhelu oli niin hirveän kamalan ihanan jännittävä! Sen jälkeen puhuttiinkin melko useasti ja pikkuhiljaa alkoi tulla mieleen, että olis kiva nähdä joskus. Siinä oli vain se ongelmana, että Kiuruvesi-Helsinki matkaa ei lähdetä ihan noin vaan matkustamaan ja molemmat on alaikäisiä. Kummankaan porukat ei oikein innostuneet ajatuksesta, joten se jäi. 
Vuoden 2011 syksyllä meidän välit meni totaalisesti (anteeks kielenkäyttö) vituiks. Olin niin muitten vietävissä ja muutenkin itsekin ihan sekaisin, eikä sitä sitten saatu selvitettyä. Muutaman kuukauden ajan ihan hiljaista, kumpikaan ei yrittänyt sopia. Sitten mulle riitti. En halunnut menettää tätä ihmistä kokonaan mun elämästä. Muutaman mutkan kautta sain hänet kiinni ja puhumaan kanssani asiat halki. Sovittiin asiat, mutta ei me siltikään heti ruettu pitämään yhteyttä samalla lailla kuin aiemmin. Silloin tällöin tuli jonkun viikon ajan otettua koko ajan yhteyttä, sitten se hiljeni. Satunnaista yhteydenottoa kesti oikeastaan tämän vuoden alkuun asti. Sitten taas olemme olleet yhteyksissä joka päivää. Ja on ihana tietää, että on joku, joka välittää ja jota kiinnostaa mun asiat. 

En halua tän kyseisen henkilön nimee tänne blogin puolelle tuoda, mutta jos vaikka S kirjaimella mennään niin helpompi selittää. S on vuonna -96 syntynyt poika. Asuu Helsingissä. 482km välimatkaa. Ei olla nähty vielä kertaakaan, mutta nyt on kovasti suunniteltu, että kun täytän 18 niin sitten kirjoitusten jälkeen ottasin suunnaksi Helsingin ja nähtäis. Olen kyllä tietoinen siitä, että mitä jos hän ei olekaan se joka on sanonut olevansa. Mutta mä luotan siihen että on. Eikä me olla missään syrjäisellä pimeällä kujalla näkemässäkään. Ollaan suunniteltu tätä näkemistä aika paljon mun ehdoilla, olen sanonut joskus siitä, että kun jännittää nähdä ja kun nettitutut on aina nettituttuja. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Mutta toisaalta haluan ottaa riskin ja käydä katsomassa mitä mä Helsingistä löydän. Joko löydän sellaisen ihmisen, johon olen tutustunut tai sitten jotain ihan muuta. Mutta hukkareissu se ei tule olemaan. Saan kokemusta, joko siitä, että dreams can come true tai että don't believe everything. Mä tiedän, että tämä tulee menemään hyvin. Olen varma siitä. 
S on aivan ihana ihminen. Kuuntelee kun mulla on jotain, pitää mut järjissään, potkii perseelle kun sitä tarvitsen ja piristää aina kun on mieli maassa. Meidän puhelut saattaa kestää helpostikin yli tunnin, kun jutellaan vaan ihan random asioista. S tietää niin paljon mun asioista. Niistäkin, mistä vaan läheisimmät tietää, joten varmasti jo arvaatte että S on mulle todella tärkeä. Päivien laskemisessa mennyt koko kevät ja kesä. Enää jäljellä 41 päivää, kun laskennan aloituksessa oli vielä 131 päivää. Niin ne päivät kuluu, nyt vain tuntuu että aika oikein hidastuu kun on jotain mitä odottaa. Tältä henkilöltä on lupa, että saan käyttää hänen kuvaansa tässä postauksessa, joten näätte tekin vähän millainen ihminen on saanut mun kovan kuoren murtumaan. Oot tärkee ja pian nähäään !♥


xoxo, Annu

ps. Se, miks mä halusin tehdä tän, on se, että kun mun parhaasta kaveristakin on jo täällä postaus, niin mun mielestä on ihan oikeutettua, että myös toinen ihminen, joka vaikuttaa muhun paljon, saa oman arvostuksensa täälläkin. 

1 kommentti:

Kirjoitathan palautetta asiallisesti! :----)