24.8.2013

It is not in the stars to hold our destiny but in ourselves - William Shakespeare

Tulevaisuus. Se on asia, joka ainakin minua pelottaa. Kohtaloaan/tulevaisuuttaan kun ei voi ennalta määrittää, mistä sen tietää vaikka tähän aikaan ensi vuonna olen äiti, makaan sairaalassa tai haudassa. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mutta ajattelin, että voisin vähän paljastaa tulevaisuudensuunnitelmista ja -haaveistani.

KOULUTUS
Haluan valmistua lukiosta edes kohtuullisilla papereilla. En ole niin vaativa, että ällän paperit pitäisi kirjoittaa, mutta en todellakaan hyväksy yhtään beetä todistukseeni. Tosin olen melko varma, että matikasta ja ruotsista saattaa beet tai aat napsahtaa. Lukion jälkeen haaveilen pääsystä ammattikorkeaan, yliopisto ei ole minua varten, sillä en jaksaisi panostaa lukemiseen niin paljoa. Ammattikorkeassa pääsisi välillä konkreettisesti tekemään jotain. Olen tutkinut restonomin koulutusohjelmaa ja tällä hetkellä se tuntuu vahvimmalle, sitä voisin opiskella. Restonomiksi voi opiskella melkein ympäri Suomea, itse ajattelin hakea Jyväskylää, Kuopioon, Helsinkiin ja Kajaaniin. Uskon kyllä, että pääsen edes johonkin näistä kaupungeista opiskelemaan alaa, mutta koskaan ei voi varmaksi sanoa. Pääsykokeisiin kun tsemppaa niin eiköhän se siitä suju. Toivottavasti.


PERHE
Kukapa ei haaveilisi omasta perheestä. Tosin on niitäkin, jotka eivät halua perhettä perustaa ja se on ihan okei, se on heidän päätöksensä. Itse kuitenkin tahtoisin joskus opiskelujen jälkeen tai loppuvaiheilla saada sen oman pienen nyytin, josta pitää huolta. Sitä ennen kuitenkin tahdon vakaan parisuhteen. Yksin minusta ei olisi lasta hoitamaan. En kuitenkaan ole niin kiireissäni asian suhteen, että perheen tulisi olla kasassa viiden vuoden päästä. Sen aika on sitten kun sen aika on. Jos sitä itsekin pian voisi alkaa yrittää ihan kunnolla sitä sitoutumista, kun se on ollut nyt tähän asti "pienenä" ongelmana. Omakotitalo, järvenrantatontti ja aidattu piha. Sekin olis jees. Perheautoo en aio koskaan hankkia, en oo ikinä tykännyt niistä, ne on jotenkin niin epäkäytännöllisiä mun mielestä. Pari eläintäkin olisi kiva lisätä tähän yhtälöön, esimerkiksi kissa ja koira.

Tämä ei ole enää "todellista" haavetta, vaan sellaista, mitä varmasti jokainen teinityttö on joskus haaveillut. Joskus mietin, että olisi huippua seurustella ammattijääkiekkoilijan kanssa, sillä hän ei olisi "koskaan kotona". Se oli sitä aikaa kun en oikeasti pystynyt sitoutumaan ja mitä harvemmin toista olisi nähnyt, sitä parempi. Harmi vaan, että ei mennyt niinkuin haluan... No ei vaiskaan, ihan kiva suunnitelmahan tämäkin oli.


VAPAA-AIKA
Jääkiekkoo ois tietenkin kiva vielä jatkaa niin kauan kuin vain polvi kestää, sen verran mukavaa ajanvietettä se on. Jos en enää "kilpasarjaan" pääse missään muualla paikkakunnalla, niin höntsääminenkin on sitten ihan varteenotettava vaihtoehto. Kuntosalillakin olisi kiva käydä edes kerran viikkoon, jotta edes jonkinlaisen peruskunnon saisi säilytettyä ja auttaisihan se sitten siinäkin vaiheessa kun raskauskilot pitäisi saada pois. (Ei, en ole raskaana enkä aio olla moneen vuoteen. Tarkennukseksi kaikille jotka eivät sitä vielä ole ymmärtäneet..) Eniten mua pelottaa se, että miten yhteydenpito säilyy nykyisiin kavereihin. Kaikki lähtevät eripuolille Suomea ja enää ei voikaan nähä joka päivä jos haluaa. Mutta tosiystävyys kestää myös välimatkat, joten eiköhän sitä aikaa saa aina järjestettyä jos oikeasti haluaa :--)


Tässä tällaista pientä pohdintaa mun tulevaisuudesta. Enempää en jaksanut alkaa miettimään, koska niinhän se on, että tilanteet muuttuu ja tärkeysjärjestyksen joutuu pistämään uusiksi. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin, pieni (taino melko suuri) takaisku sattui pari päivää sitten, kun ei mennytkään enää niin hyvin yhden tärkeän ihmisen kanssa. Sovussa asia hoidettiin, ja nyt molemmat jatkaa omaa elämäänsä. Mutta se taas juuri todistaa sen, että yhdessä sekunnissa kaikki voi muuttua. Vihaisuus muuttuu itkuisuudeksi, itkuisuus muuttuu pikkuhiljaa hymyksi. Kyllä se aurinko nostaa päätänsä meille kaikille jossain vaiheessa, sen olen oppinut.


The purpose of our lives is to be happy.
-Dalai Lama

xoxo, Annu

ps. Kuvat we♥it

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitathan palautetta asiallisesti! :----)