8.12.2011

My heart won't listen my brains


Miehet on vaikeita, ihania, vittumaisia, rakastettavia, sikoja, sydämien särkijöitä ja kuitenkin aina yhtä ihania. Me tytöt/naiset/nuoret rakastutaan niihin, joudutaan pettymään ja rakastutaan uudelleen.

If you break my heart,
i'll break your xbox

Oon monesti vannonnu että en ihastu enää yhteenkään kaksjalkaseen ku niistä ei seuraa mitään muuta ku ongelmia, mut joka kerta on käyny toisin. Aina ku kerkeen mennä vannomaan niin sit mun elämään ilmestyy jotenkin salakavalasti sellainen jätkä, jonka haluan omakseni. Ikinä en kuitenkaan saa, joten tää oravanpyörä alkaa alusta. Tälläkin hetkellä mulla on vaikee tilanne.

Don't cry, smile,
because he's not worth
of your tears

Oon iha tosissani kiinnostunu yhestä jätkästä, mut näyttää vähä sille et sitä ei kiinnosta. Tän seurauksena mulla on noussut tunteet taas pintaan (ne ei oo ikinä loppunukkaan, ne on vaa menneet taka-alalle) yhtä mun ihastusta kohtaan. Olin siihe tosi ihastunu maaliskuussa, mut sillä oli jo yks kiikarissa. Sit me ei pidetty pitkiin aikoihin mitään yhteyttä ja luulin päässeeni yli. Mut kuinkas kävikään, alettiin jutella tos viikko (?) sitten ja oon nyt iha pihalla kaikesta. Oon kusessa kahteen jätkään, toinen varattu ja toista ei varmaan vaan kiinnosta.

I was thinkin' 'bout you
thinkin' 'bout me
thinkin' 'bout us
what we gonna be?

Järki sanoo et mun pitäs unohtaa molemmat ja nauttia tästä sinkkuudesta niin kauan ku sitä nyt kestää. Sydän päättää taas vaihteeks pilata kaiken. Oon aina sanonu toisille et mieti iha kunnolla, äläkä mee vaa sydämen mukaan. Oon kuitenki ite tehny päinvastoin. Teen aina niinku mun sydän haluaa ja sit mun sydän joutuu kärsimään. En vaan voi sille mitään, et oon niin herkkä ja muitten ohjailtavissa. Heti kun nään tämän herra X:n niin sulan ja unohdan kaikki mun "unohdan ton jätkän, pysyn sinkkuna"-suunnitelmat. Kuka haluais neuvoo mua, et miten pääsen tästä tilanteesta pois? Tekis vaan mieli lähtee tonne pihalle ja huutaa ku pää räjähtää tän kaiken kanssa.

All i wanna do
is just be with you

Mä en oikeestaan tiiä miks mä kirjotin tän tänne, tätä tuskin kukaan lukee, mut se ei mua haittaa. Tää on mulle hyvää terapiaa. Käsinkirjottamalla en pysty ilmaisemaan itteeni, kun ei oo kuvia käytössä ja oon surkee piirtämään. Ja toisaalta, jos joku sattuukin lukemaan, niin joku voi myös jeesata mua. Ääh emmä tiiä, kaikki on taas vaan niin vaikeeta.

1 kommentti:

  1. sulla on kiva blogi ja on tosi ihailtavaa, miten pystyt kirjottamaan omasta elämästäs ja kaikista vaikeistakin asioista!:) oon lukenu paljon sun postauksia ja toivon niitä lisää

    VastaaPoista

Kirjoitathan palautetta asiallisesti! :----)